Kesää odotellessa on varmasti hyvä suunnitelma viihdyttää itseään monenlaisissa kulttuurimenoissa, menee aikakin mukavasti ja joutuisasti. Olenkin suunnitellut kaikenlaista ohjelmaa itselleni kevääksi. Ajattelin kirjata suunnitelmiani tänne blogiin, jotta ne vähän varmemmin myös toteutuisivat.
Yksi hyvin pian toteutettava suunnitelma on mennä Aurinkobalettiin katsomaan Ennen viimeisiä ajatuksia. Tanssiteokseen on tehnyt koreografian Jorma Uotinen, johon olen joskus suhtautunut ennakkoluuloisesti. Näin kuitenkin viime kesänä Kansallisbaletin kesäkiertueella pätkän hänen toisesta teoksestaan ja olin aivan ihastuksissani. Kesällä näkemäni tanssi oli niin hauska, että nauroin monta kertaa ääneen. Ennen viimeisiä ajatuksia pitäisi taas olla oikein tunteikas ja kohtalokas. Toivoisin, että kyseessä olisi sellainen esitys, joka todella koskettaisi. Jää nähtäväksi - ainakin jos toimin nopeasti. Ennen viimeisiä ajatuksia menee nimittäin vain helmikuun loppuun.
Toinen tanssiesitys, joka kiinnostaisi on Tanssiteatteri Erin Zirkkeli. Teoksen mainostetaan olevan hauska ja kummallinen. Kuulostaa siis hyvältä. Erin tilat ovat niin intiimit ja tyyli sen verran omaperäinen, että esityksen luulisi olevan oikea elämys.
Turun filharmonisella orkesterilla on monia konsertteja, joita kuulisin mieluusti. Ihan erityisesti tahdon kuitenkin mennä katsomaan ja kuuntelemaan, kun orkesteri säestää livenä Chaplinin mykkäelokuvaa Nykyaika 23. ja 24.4. Olen nimittäin kerran itsekin ollut soittamassa samanlaisessa esityksessä. Se oli aika rankka rypistys: orkesterin osuudet olivat osittain aika vaikeaa soitettavaa. Vaati supertarkkaa keskittymistä pysyä kokoajan täysin oikeissa tempoissa, jotta elokuvan ääniefektit osuivat kohdilleen. Elokuva kesti puolisentoista tuntia, mikä on pitkä aika soittaa tauotta. Muistan murisseeni ennen elokuvan alkua vierustoverille, miten paljon mielummin olisin yleisössä, kuin soittamassa. No, nyt on sitten mahdollisuuteni! Menen nauttimaan hauskasta leffasta ja musiikista, tuntien vain ihan pientä vahingoniloa orkesteria kohtaan.Pari viikkoa sitten harmittelin ystävälleni kahvikupin ääressä, miten harvoin minun tulee käytyä taidenäyttelyissä. Oma mukavuusalueeni on enemmän esittävien taiteiden puolella. Vakuutin, että kyllä varmasti menisin, jos vaikka Helene Schjerfbeckin näyttely tulisi Turkuun. Kotiin päästyäni luin lehdestä, että Turun taidemuseossa on avattu Ellen Thesleffin näyttely. Jutussa kerrottiin myös tietämättömälle, että Thesleff oli Schjerfbeckin aikalainen, ja on ehkä turhaan ollut hänen varjossaan. Ehkäpä tässä on pienimuotoista kohtalon johdatusta.
Googletellessani tarkempia tietoja tätä juttua varten silmiini osui vielä yksi konsertti, johon saattaa olla pakko mennä. Muistaakohan joku vielä vuoden tai parin takaisen YouTube-hitin, jossa melodikalla ja pahvilaatikkorummuilla varustautuneilla katusoittajilla oli ihan älyttömän hyvä meininki Helsinkiläisessä metrotunnelissa? Kyseessä on yhtye nimeltä Neljä ässää ja he ovat tulossa Turun Linnateatteriin keväällä! En ole ihan varma jaksaako tuollaista soittoa kuunnella konsertin verran, mutta täytyy varmaan kokeilla. En ainakaan pysty katsomaan tätä videoklippiä ilman leveää hymyä. https://www.youtube.com/watch?v=C3ee6u5IbGE
Paljon on muitakin menoja, jotka houkettelisivat. Ehkä joskus jopa lähden täältä Turusta retkelle, vaikka Turku onkin hyvä paikka olla. Kesää odotellessa koristin tämän postauksen kesäisillä Turku-kuvilla. Varför Paris, vi har ju Åbo. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti